Paras taide inspiroi, se antaa tunteen menneisyydestä, jatkuvuudesta, olevaisuudesta ja merkityksellisyydestä. Parhaillaan se on avain universumiin ja itseen yhtäaikaa. Taide nostattaa, antaa, laajentaa. Taide vie matkalle. Taide pystyy lohduttamaan, olemaan läsnä, suututtamaan ja hämmentämään. Taide hurmaa. Taide hoitaa!
Taide on meissä kaikissa, ihmisenä olemisen syvyydessä. Taidetta ei aina näe, vaikka juuri taide on kykenevä tekemään asioita näkyväksi. Taide on yhteiskunnan peili, muisti ja historiankirja, luomistarina joka kertoo että olemme olleet ja tulemme aina olemaan!

(Ajatuksia taiteesta kulttuurista 
saksimisien päivinä 2025)



Kuvat ovat tarina jonka kerromme!
Teokset ovat osiltaan kuin sarjakuvan strippejä -tilanteita, joissa tarina on alkanut jo ennen kuvattua hetkeä ja jatkuu sen jälkeen. Hetki joka jää ilmaan katsojan kerrottavaksi, mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Tarinoiden kulun muovautuminen on jokaisen henkilökohtaisen sisäisen käsikirjoittajan tarina jonka vivahteet muodostuvat katsojan omista persoonan syvimmistä lähteistä. 
​
Olemme illuusio, oman tarinamme kertojia jossa tulee näkyväksi jokaisen luovuuden sisäinen lähde. Me emme aina tiedä mikä raapaisee tuon lähteen pinnan värähtelemään tai inspiroi sen pulppuamaan. tiedämme vain sen että on hyvä kulkea mieli avoimena, koska jokainen hetki voi tarjota mahdollisuuden uuteen tarinaan!  

Työni syntyvät näkemällä ja kokemalla taiteesta, musiikista ja ympärilläni tapahtuvista asioista, väreistä ja muodoista. Kaikki mitä tulee kauttani näkyväksi on kooste ympärillämme pyörivästä universumista josta foliohattumaisesti suodattuu erilaisia visioita ja yleensä teos onkin selkeänä kuvana mielessä jo ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista. En silti pyri orjallisesti näkemäni asian lopputulokseen vaan työ syntyy maalatessa uudelleen ja elää omanlaisensa matkan ja tarinan työn edetessä! 

“Ja kun taulu oli maalattu, käänsi maalari selkänsä astuen ulos näyttämöltä. Napsautti mennessään pois työvalon ja käänsi päälle näyttämön parrasvalot, jotka paukahtaen ja hiukan pöllähtäen heräsivät henkiin luoden näyttämölle todellisen estradin valoineen ja varjoineen. Siihen estradille asettui myös uusi tarina. Toiset tarinoista olivat niin salaisia ettei niitä voinut edes ääneen kertoa, toisia taas julistettiin suureen ääneen kuin ne olisivat koko maailman totuuksia. Yhtä kaikki, kuitenkin niin omia ja niin omista aineksista syntyneitä kuin kertojat olivatkin...!”

Lähtökohtaisesti sovittelen töitäni monien tilojen seinille, vaikka maalatessani ajatuksissa ovat olleet erityisesti kahvilat, baarit ja paikat joissa monet tarinat syntyvät.

Tunnetta on hankala selittää mutta mitä se sitten ikinä onkaan, nautinnollista matkaa!

Eeva-Maija